Kuten jo otsikkokin kertoo, meidän (Robinin) SM- kisailu päättyi ikävään loukkaantumiseen finaalissa!

Todella harmillista, kun odotukset olivat suuret upean alkueräjuoksun jälkeen!

Epäilin jälleen Robinin kuntotasoa, mutta alkuerissä poitsu näytti taas kerran, kuinka maastoradalla mennään! Vähäinen kesällä tullut ylimääräinen "massa" ei tuntunut menoa haittaavan ...

Syytän itseäni täysin Robinin finaaliloukkaantumisesta! En "ehtinyt" lämmittää poikaa tarpeeksi, vaikka tiedossa on että Robinille tulee tehdä pitkä ja perusteellinen lämmittely ennen kilpailujuoksua!

Mitä tästä opimme??? Meikä ainakin sen, että oli viimeinen kerta kun pistän Robsun radalle noin vähäisellä lämmittelyllä!

No niin, sitten itse kisaan ...

Alkuerään Robin lähti toisessa parissa, kilpakumppaninaan Tuulikellon Cieppico! Juoksu siis onnistui erinomaisesti ja iloisinmielin jäimme odottelemaan finaaleiden alkua!

Rata oli todella hieno ja vaativa ... Siinä kyllä eroteltiin jyvät akanoista! Pituutta oli yli 800 metriä. Nousuja ja laskuja sekä tiukkoja kurveja ... Radan suunnittelija oli onnistunut "luomaan" hienot puitteet kisalle! Muutenkin kaikki järjestelyt oli hoidettu erinomaisesti!

Robsun finaalilähtö pääsi vähän ikäänkuin yllättämään! Istuimme kahviossa, kun tajusin, että Whippet finaali alkaa ja Robin juoksi jo taas toisessa parissa!

 Kiireellä koira autosta lepäämästä ja lämmittelemään ... Eihän siinä ehditty kuin muutama spurtti vetäistä, kun piti kiiruhtaa jo lähtöselvitykseen!

AMATÖÖRIMÄISTÄ TOIMINTAA! Tästä hyvästä saisin hakata päätäni seinään ja ampua kuulan kallooni!

Finaalijuoksu sujui hyvin lähes puoleenväliin, kunnes Robin yllättäin, ohitus tilanteessa astui ikäänkuin tyhjänpäälle (kuoppa kohta radassa) täydessä vauhdissa ja lensi näyttävän näköisen voltin ilmassa!

 Silloin aika pysähtyi hetkeksi ...

Kyllä säikäytti pahemman kerran! Ja vielä enemmän, kun koira ei jatkanut matkaa, vaan jäi paikalleen pökkeröisenä tuijottamaan!

 Kiireellä noudin Robsun syliini ja kiikutin eläinlääkärin pakeille!

Lääkäritäti tutki tarkkaan ja perusteellisesti, eikä ONNEKSI mitään sen pahempaa löytynyt, kuin jonkinasteinen aivotärähdys ja oikealta puolelta olkavarrenlihas sai senverran pahan tärskyn, että sitä se varoi lopun päivää, mutta nyt levon jälkeen näyttää liikkuvan jo lähes normaalisti!

Ilmalento oli kyllä senverran hurjan näköinen, että siinä olisi voinut käydä vaikka kuinka pahasti! ONNI ONNETTOMUUDESSA TÄSSÄKIN TAPAUKSESSA!

Lääkäri määräsi lääkkeeksi lepoa, joten tämä päivä otetaankin iisisti!

Kiitokset kaikille kilpakumppaneille sympatioista joita saimme! Vinttari ihmiset ovat aivan oma kansakuntansa...

Eiköhän me tästä jatketa taas, kun mustelmat ovat parantuneet!

Ehdin ilmoittaa jo lauantaina Robinin ja Ricon kolmenviikon päästä juostaviin Kuopion Kalakukkomaastoihin, joten sinne sitten seuraavaksi olisi tarkoitus suunnata!

Toivottavasti nyt vaan kaikki menee hyvin, eikä Robinille jää minkäänlaista fyysistä eikä henkistä vammaa tapahtuneesta!

KUVIA ALKUERÄJUOKSUSTA LAITAN HETI KUNHAN SAAN KONEELLE!